Begierde

substantiivi
  1. Intensiivinen halu tai himo johonkin, usein liittyen fyysiseen tai emotionaaliseen tarpeeseen tai haluun. substantiivi
    Hänellä oli voimakas begierde menestystä kohtaan.
    Begierde saada lisää valtaa oli hänelle pakkomielle.
  2. Halu tai kaipuu jotakin epäterveellistä tai moraalittomaksi katsottavaa kohtaan. substantiivi
    Hän kamppaili begierden kanssa, joka ohjasi hänen tekojaan.
    Begierde oli niin suuri, että hän ei pystynyt vastustamaan kiusausta.