vannutus

substantiivi
  1. Vannutus tarkoittaa virallista tai oikeudellista vakuutusta tai todistusta siitä, että joku on antanut sitoumuksen tai vakuuttanut jonkin asian oikeaksi tai todeksi. Se voi liittyä esimerkiksi todistajan tai viranomaisen antamaan vakuutukseen, joka vahvistaa jonkin väitteen tai asiakirjan aitouden. substantiivi
    Hän antoi vannutuksen todistaakseen tapahtuneen onnettomuuden.
    Vannutuksen antaminen on tärkeä osa oikeudenkäyntiä.
  2. Vannutus voi myös tarkoittaa virallista lupaa tai vakuutusta, jonka joku antaa sitoutuen noudattamaan tiettyjä sääntöjä tai ehtoja, esimerkiksi viranomaisen tai muun auktoriteetin edessä. substantiivi
    Uusi työntekijä antoi vannutuksen noudattaa yrityksen salassapitosääntöjä.
    Vannutuksen antaminen on osa virallista rekisteröitymistä.