vanaisa

substantiivi
  1. Vanhanaikainen tai vanhentunut tapa, ajattelutapa tai käytäntö, joka ei enää ole nykyisin käytössä tai sopiva. substantiivi
    Tämä vanha tapa on jo aika vanaisa, eikä sitä enää käytetä.
    Vanaisa ajattelutapa ei sovi nykypäivän yhteiskuntaan.
  2. Vanhanaikainen tai vanhentunut henkilö, erityisesti vanha mies, joka ei enää ole aktiivinen tai nykyaikainen. substantiivi
    Hän on vähän vanaisa, mutta silti viisas ja kokenut.
    Vanaisa ukki istui takan ääressä ja muisti vanhoja aikoja.