vallitus

substantiivi
  1. Toimenpide, jossa rakennetaan valli tai suojavalli, usein maan tai muun materiaalin avulla, esimerkiksi puolustustarkoituksiin. substantiivi
    Kaupungin ympärille tehtiin vallitus vihollisten hyökkäysten varalta.
    Vallitus suojasi linnoitusta tehokkaasti.
  2. Prosessi, jossa jokin alue tai tila rajataan tai eristetään vallilla tai muulla esteellä. substantiivi
    Järven rannalle tehtiin vallitus tulvien estämiseksi.
    Puutarhan vallitus auttoi pitämään eläimet poissa.