skymning

substantiivi
  1. Ruotsin kielestä lainattu sana, joka tarkoittaa hämärää tai iltahämärää, eli aikaa, jolloin päivänvalo vähenee ja yö alkaa. substantiivi
    Skymning laskeutui kaupungin ylle, ja katuvalot syttyivät.
    Kesällä skymning kestää pitkään Pohjois-Suomessa.