sijamuoto

Noun
  1. Kielen taivutusmuoto, joka ilmaisee sijaintia, omistusta tai muita suhteita. Noun
    Sijamuodot muuttavat sanan merkitystä lauseessa.
synonyms: taivutusmuoto, muoto

käännökset

🇸🇦 Arabia → الإعراب kielitiede, formaali
🇧🇬 Bulgaria → sijamuoto kielitiede, tekninen
🇪🇸 Espanja → caso gramatical kielioppi, tekninen
🇳🇱 Hollanti → naamval kielitieteellinen, formaali
🇮🇹 Italia → caso grammaticale contextTechnical
🇯🇵 Japani → 格変化 contextTechnical
🇬🇷 Kreikka → πτώση kieliopillinen, tekninen termi
🇵🇱 Puola → przypadek gramatyczny kielitieteellinen, muodollinen
🇫🇷 Ranska → cas grammatical kielioppi, muodollinen
🇷🇴 Romania → sintaxă de caz kielitiede, tekninen
🇸🇪 Ruotsi → kasus contextScientific
🇩🇪 Saksa → Fall kielioppi, muodollinen
🇭🇺 Unkari → esitystapa contextFormal
🇪🇪 Viro → sijaliide kielitieteellinen, tekninen