rähn

substantiivi
  1. Rähn tarkoittaa yleensä ääntä, joka on kova, ärsyttävä tai epämiellyttävä. Se voi viitata esimerkiksi äänekkääseen, epäsäännölliseen tai ärsyttävään ääntelyyn tai meluun, jota pidetään häiritsevänä. substantiivi
    Lapsen rähn kuulosti ikävältä ja häiritsevältä.
    Naapurit valittivat koiran jatkuvasta rähnistä yöllä.
  2. Rähn voi myös tarkoittaa tilannetta tai käytöstä, jossa joku käyttäytyy epäsoveliaasti, röyhkeästi tai häiritsevästi. Sitä käytetään kuvaamaan esimerkiksi epäkohteliasta tai röyhkeää käytöstä. substantiivi
    Hän käyttäytyi rähnisesti asiakaspalvelussa.
    Nuoret olivat rähnissä ja aiheuttivat häiriötä kadulla.