piiput

substantiivi
  1. Monikkomuoto sanasta 'piippu', joka tarkoittaa savupiippua tai tupakointivälinettä. substantiivi
    Talon katolla näkyvät piiput ovat vanhoja.
    Hän keräilee vanhoja piippuja harrastuksenaan.
  2. Monikkomuoto sanasta 'piippu', joka voi tarkoittaa myös putkimaista rakennetta tai osaa, kuten aseessa tai soittimessa. substantiivi
    Aseen piiput olivat kiillotetut ja hyvin hoidetut.
    Urkujen piiput tuottavat kauniin äänen.

käännökset

🇺🇸 Englanti → pipes tekninen, arkipäiväinen