pühamu

substantiivi
  1. Jumalan tai pyhän asian kunnioittamiseen liittyvä paikka tai rakennus, joka on omistettu jumalanpalvelukselle tai uskonnollisille toimituksille. substantiivi
    Kirkko on suomalainen pühamu, jossa ihmiset kokoontuvat jumalanpalveluksiin.
    He kävivät pyhällä pühamulla rukoilemassa ja hiljentymässä.
  2. Uskonnollinen tai pyhäksi katsottu paikka, joka voi olla myös luonnonmuodostelma tai muu erityisen arvokas alue uskonnollisessa mielessä. substantiivi
    Tämä vuori on paikallinen pühamu, jota pidetään pyhänä luonnonilmiönä.
    Heidän uskontonsa mukaan tämä paikka on heidän pühä pühamunsa.