onnekkuus

substantiivi
  1. Onnekkuus viittaa tilaan tai ominaisuuteen, jossa henkilö tai tilanne kokee suotuisia tai positiivisia tapahtumia, jotka vaikuttavat olevan sattumanvaraisia tai odottamattomia. substantiivi
    Hänen onnekkuutensa auttoi häntä voittamaan arpajaisissa.
    Onnekkuus hymyili hänelle, kun hän löysi kadonneen lompakkonsa.