noomitus

substantiivi
  1. Lääketieteessä tarkoittaa potilaan tai henkilön hoitohenkilökunnan antamaa ohjeistusta tai neuvontaa terveydentilan tai hoidon suhteen, usein sisältäen suosituksia tai varoituksia. Noomitus voi liittyä esimerkiksi lääkityksen tai hoitotoimenpiteiden toteuttamiseen. substantiivi
    Lääkäri antoi potilaalle noomituksen lääkkeen oikeasta käytöstä.
    Hoitohenkilökunta antoi noomituksen potilaan ruokavaliosta.
  2. Vähemmän yleisessä käytössä voi tarkoittaa myös varoitusta tai kehotusta jostakin asiasta, esimerkiksi yhteisön tai viranomaisen antamaa ohjeistusta tai kehotusta toimia tietyllä tavalla. substantiivi
    Kunnan noomitus liittyi ympäristöhaittojen vähentämiseen.
    Poliisi antoi noomituksen liikennerikkomuksesta.