monikko

Noun
  1. Kieliopillinen muoto, joka ilmaisee useampaa kuin yhtä asiaa tai henkilöä. Noun
    Sanassa 'kissoja' on monikko.
synonyms: monikkomuoto, monikollinen

käännökset

🇸🇦 Arabia → جمع kieliopillinen termi
🇧🇬 Bulgaria → множествено число contextFormal
🇺🇸 Englanti → plural kieliopillinen termi, yleiskielinen
🇪🇸 Espanja → plural contextScientific
🇳🇱 Hollanti → meervoud kieliopillinen termi
🇮🇹 Italia → plurale kielioppi, muodollinen
🇯🇵 Japani → 複数形 (ふくすうけい) kielioppi, muodollinen
🇬🇷 Kreikka → πληθυντικός kielioppi, formaali
🇱🇻 Latvia → daudzskaitlis contextFormal
🇳🇴 Norja → flertall contextTechnical
🇵🇹 Portugali → plural kielioppi, virallinen
🇵🇱 Puola → liczba mnoga kielioppi, yleiskieli
🇷🇴 Romania → plural kielioppi, muodollinen
🇸🇪 Ruotsi → plural contextAcademic
🇩🇪 Saksa → Plural kieliopillinen termi
🇩🇰 Tanska → flertal kieliopillinen termi, yleinen käyttö
🇹🇷 Turkki → çoğul kieliopillinen, muodollinen
🇷🇺 Venäjä → множественное число contextFormal
🇪🇪 Viro → mitmus kielioppi, yleinen käyttö