luuta

substantiivi
  1. Esine, jolla lakaistaan tai harjataan lattioita tai muita pintoja; valmistettu yleensä harjaksista, jotka on kiinnitetty varteen. substantiivi
    Hän käytti luutaa lakaistakseen keittiön lattian.
    Vanha luuta oli kulunut ja tarvitsi vaihtoa.
  2. Luuta on myös ihmisen tai eläimen kehon osa, joka muodostaa luurangon; kova, mineraalipitoinen kudos. substantiivi
    Murtunut luuta voi vaatia pitkän paranemisajan.
    Ihmisen keho koostuu monista erilaisista luista.

käännökset

🇸🇦 Arabia → عظم yleiskielinen, anatomia
🇧🇬 Bulgaria → luu yleinen, anatominen termi
🇺🇸 Englanti → bone anatomia, yleiskieli
🇪🇸 Espanja → hueso yleiskielinen, anatomia
🇮🇹 Italia → osso yleiskieli, anatomia
🇯🇵 Japani → 骨 (ほね) yleiskieli, anatomia
🇬🇷 Kreikka → σκούπα arkipäiväinen, kotitalouskäyttö
🇳🇴 Norja → kost arkinen, siivousväline
🇫🇷 Ranska → balai arkikielinen, siivouksessa käytetty väline
🇷🇴 Romania → mătura arkinen, kotitalous
🇸🇪 Ruotsi → ben anatomi, lääketiede
🇩🇪 Saksa → Knochen yleiskieli, anatomia
🇩🇰 Tanska → kost arkinen, kotitalousväline
🇹🇷 Turkki → kemik biologia, anatomia
🇭🇺 Unkari → csont yleiskielinen, anatomia
🇪🇪 Viro → luu yleinen, anatomia