Suomen kielessä 'klomp' tarkoittaa suurta, epämääräisen muotoista ja usein märkäistä tai mutaista kappaletta, joka muodostuu esimerkiksi mutaisesta maasta tai lumesta. Se voi viitata myös suureen, löysään ja epätasaisesti muotoiltuun kappaleeseen, kuten kivi- tai muttupalaan. substantiivi
Lapsi kompastui isoon klompiin mutamaassa.
Metsäpolulla oli edessä iso klompi, joka täytyi kiertää.
Vanhassa tai murteellisessa kielessä 'klomp' voi tarkoittaa myös suurta, epätasaisesti muotoiltua ja löysää kappaletta, esimerkiksi puun tai kiven palasta, joka on irronnut tai lohjennut muusta kappaleesta. substantiivi
Hän löysi rannasta suuren klompin kiviä.
Metsästä löytyi vanha klompi, joka oli osittain peittynyt sammaleeseen.