kaiho

substantiivi
  1. Tunne, joka yhdistää kaipauksen ja haikeuden; ikävä johonkin menneeseen tai saavuttamattomaan. substantiivi
    Hänen sydämessään oli syvä kaiho menneitä aikoja kohtaan.
    Kaiho täytti hänen mielensä, kun hän katseli vanhoja valokuvia.
  2. Romanttinen tai melankolinen kaipaus, usein liittyen rakkauteen tai menetettyyn onneen. substantiivi
    Laulun sanat kertoivat kaihosta ja kaipuusta rakastetun luo.
    Kaiho valtasi hänet, kun hän muisteli ensirakkauttaan.

käännökset

🇸🇦 Arabia → حنين contextLiterary
🇧🇬 Bulgaria → носталгия contextLiterary
🇺🇸 Englanti → longing kirjallinen, runollinen, tunteiden kuvaus
🇪🇸 Espanja → añoranza kirjallinen, tunteellinen, yleiskieli
🇳🇱 Hollanti → heimwee kaipaus, surullinen ikävä menneeseen tai johonkin kaukana olevaan
🇮🇹 Italia → nostalgia kirjallinen, tunnepitoisen kaipuun ilmaisu
🇯🇵 Japani → 郷愁 (きょうしゅう) kirjallinen, runollinen, syvällinen kaipuu kotiseutua tai menneitä aikoja kohtaan
🇬🇷 Kreikka → νοσταλγία kirjallinen, tunteellinen, yleiskieli
🇳🇴 Norja → lengsel runollinen, tunteellinen kaipuu
🇵🇹 Portugali → nostalgia kaipaus menneisiin, melankolinen tunne
🇵🇱 Puola → tęsknota kirjallinen, runollinen, syvä tunne
🇫🇷 Ranska → nostalgie runollinen, tunteellinen kaipuu menneeseen
🇷🇴 Romania → dor runollinen, tunteellinen kaipuu
🇸🇪 Ruotsi → längtan runollinen, tunteellinen kaipuu tai ikävä
🇩🇪 Saksa → Sehnsucht contextLiterary
🇩🇰 Tanska → længsel arkinen, tunnepitoisen kaipaamisen ilmaisu
🇹🇷 Turkki → özlem yleinen, tunteiden ilmaisu
🇭🇺 Unkari → vágyakozás kirjallinen, runollinen, syvällinen tunne
🇷🇺 Venäjä → тоска contextLiterary
🇪🇪 Viro → igatsus runollinen, tunteellinen kaipuu