jajo

substantiivi
  1. Väli tai tila, joka erottaa kaksi asiaa tai osaa toisistaan, esimerkiksi jonossa tai rakenteessa. substantiivi
    Hän seisoi jonossa ja odotti vuoroaan jajan takana.
    Rakennuksen jaja oli maalattu kirkkaaksi keltaiseksi.
  2. Matemaattinen käsite, joka tarkoittaa luvun tai jonkin suureen osaa, joka jakaa kokonaisuuden tasaisesti osiin. substantiivi
    Kolme on jaon tulos, kun luku kuusi jaetaan kahdella.
    Lasketaan, kuinka monta jjaa tarvitaan, jotta saadaan jaettua tämä määrä tasaisesti.