halkema

substantiivi
  1. Halkema tarkoittaa halkeamista tai halkeaman syntymistä, esimerkiksi materiaalin tai pinnan murtumista tai jakautumista osiin. substantiivi
    Betoniseinään tuli halkema talven pakkasissa.
    Puulattiaan ilmestyi pieni halkema, kun se kuivui liikaa.
  2. Halkema voi viitata myös prosessiin, jossa jokin jakautuu tai erottuu osiin. substantiivi
    Jään halkema joessa aiheutti vaarallisen tilanteen.
    Halkema kalliossa laajeni ajan myötä.