bøjning

substantiivi
  1. Kielen taivutus, jossa sanan muoto muuttuu ilmaisemaan erilaisia kieliopillisia merkityksiä kuten sijamuotoja tai aikamuotoja. substantiivi
    Suomen kielen bøjning on monimutkainen verrattuna joihinkin muihin kieliin.
    Oppilaat harjoittelivat verbien bøjningia oppitunnilla.
  2. Fyysinen taivutus tai notko, esimerkiksi kehon tai esineen taipuminen tai muodonmuutos. substantiivi
    Hän teki bøjning-liikkeen venytellessään aamulla.
    Auton bøjning tapahtui törmäyksessä, ja kori taivutui hieman.