arrest

substantiivi
  1. Oikeudellinen toimenpide, jossa henkilö pidätetään epäiltynä rikoksesta ja otetaan hallintaan poliisin tai muun viranomaisen toimesta. substantiivi
    Poliisi teki pidätyksen ja suoritti arrestin epäillyn rikoksen vuoksi.
    Hän joutui arrestiin poliisin toimesta epäiltynä varkaudesta.
  2. Henkilön pysäyttäminen tai estäminen liikkumasta vapaasti, esimerkiksi poliisin tai muun viranomaisen toimesta. substantiivi
    Liikennepoliisi teki arrestin törkeän ylinopeuden vuoksi.
    Hän sai arrestin, kun hän yritti poistua alueelta ilman lupaa.