apuvoima

substantiivi
  1. Voima tai kyky, joka täydentää tai tukee päävoimaa, usein tarkoittaen lisäapua tai vahvistusta fyysisessä tai henkisessä työssä. substantiivi
    Lähes uupunut urheilija sai apuvoimaa ystäviltään jatkaa kilpailua.
    Hän käytti apuvoimaa harjoituksissa parantaakseen suorituskykyään.
  2. Lisävoima tai -resurssi, joka auttaa saavuttamaan tavoitteita tai selviytymään haastavista tilanteista. substantiivi
    Projektin onnistuminen vaati kaikkien tiimin jäsenten apuvoimaa.
    Koulussa tarvitaan apuvoimaa oppilaiden tukemiseksi oppimisessa.