aima

substantiivi
  1. Aima on vanha suomalainen sana, joka tarkoittaa maata tai peltoa, erityisesti viljelysmaata tai peltoplänttiä. Se viittaa usein maahan, jota viljellään tai jota käytetään maanviljelykseen. substantiivi
    He raivasivat uutta aimaa pellolleen.
    Aima oli kylän tärkein viljelymaa.
  2. Aima voi myös tarkoittaa pientä peltolohkoa tai maapalsta, joka on erillinen muista pelloista tai maa-alueista. substantiivi
    Perheen aima sijaitsi metsän laidassa.
    Hän omisti useita aimoja eri paikoissa.