Wesen

substantiivi
  1. Saksan kielestä peräisin oleva sana, joka tarkoittaa olennaista olemusta, luonnetta tai sisintä, erityisesti filosofisessa tai uskonnollisessa kontekstissa. Se viittaa siihen, mikä tekee jostakin asiasta tai olennosta sen, mikä se on perimmäisessä mielessä. substantiivi
    Filosofi pohti ihmisen Weseä ja sitä, mikä tekee hänestä hän itse.
    Keskustelussa käsiteltiin Wesen käsitettä ja sen merkitystä ihmisen identiteetissä.
  2. Käytännössä sanaa 'Wesen' ei käytetä suomen kielessä, vaan se on lainasana, joka esiintyy erityisesti filosofisissa teksteissä tai saksankielisissä lähteissä. Suomessa vastaava käsite voisi olla 'olemus' tai 'luonne'. substantiivi
    Tämä käsite liittyy olennaiseen olemukseen ja sen ymmärtämiseen.
    Wesen tarkoittaa sitä, mikä on olennaista ja pysyvää jonkin asian ytimessä.