Bewährung

substantiivi
  1. Saksankielinen sana, joka tarkoittaa koeaikaa tai ehdollista vapauttamista rikosoikeudellisessa kontekstissa. Suomessa ei ole suoraa vastinetta tälle sanalle. substantiivi
    Hän sai tuomion, mutta hänet vapautettiin Bewährungilla.
    Bewährung tarkoittaa, että henkilö on vapautettu vankilasta, mutta häntä valvotaan.